torstai 19. elokuuta 2010

Näin retki tehtiin, toinen jakso


Päivämatkat pitenivät. Keskinopeus nousi kuuteen kilometriin tunnissa. Osa selittyy sivutuulilla, jotka eivät juurikaan hidasta melontaa. Loppu selittynee tottumuksella. Kolmen tunnin yhtäjaksoinen kajakissa istuminen ei tee tiukkaa.
Ensimmäisen päivän 60 kilometrin melonta oli mahdollinen, koska melonta aloitettiin jo kuudelta. Jatkoimme melontaa joka päivä kahdeksaan tai jopa kymmeneen asti. Keskipäivällä pidettiin yleensä yksi pitempi, parin kolmen tunnin tauko. Muuten tauot kestivät varttitunnista tuntiin.
Jokamiehenoikeutta on rajoitettu Ahvenanmaalla. Yöpyminen maastossa on mahdollista vain leirintäalueilla tai maanomistajan luvalla. Olisimme kunnioittaneet sääntöä, jos se olisi ollut mahdollista. Käytännössä maanomistusoloja on mahdotonta selvittää kajakista retken kestäessä. Leirintäalueita ei ole tai ne eivät toimi. Opastusta camping-alueille ei ole ainakaan veneilijöille.
Emme antaneet rajoitetun jokamiehenoikeuden häiritä eivätkä ahvenanmaalaisetkaan häirinneet meitä. Emme olleet liikkeellä lintujen pesintäaikaan. Kunnioitamme sellaista leiriytymiskäytäntöä, että maastoon ei jätetä mitään jälkiä. Ympäristölle ei aiheuteta häiriötä metelöimällä. Jälkeemme jää korkeintaan jalanjäljet rannan hiekkaan, jotka nekin pian huuhtoutuvat pois. Inhimillinen jätös ja hajoava paperi haudataan maahan. Mahdollisesti siirretyt kivet siirretään lähtiessä takaisin. Tulia ei tehdä muualle kuin Trangiaan tai kaasukeittimeen. Tulitikut kerätään takaisin rasiaan tai roskikseen. Kaikki roskat kuljetetaan vierasvenesatamien roskiksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti