Kevyen aamupalan ja leirin kokoamisen jälkeen pääsimme liikkeelle jo vähän yli kahdeksalta. Kymmenkilometrinen Uolionselkä oli lähes tyyni. Ylitys sujui nopeasti ja tuntui eilisen vastatuulen jälkeen kevyeltä.
Soitin Majasaaresta Kotkaan Vesalle ja pyysin tuomaan Sapokan laiturille pizzat. Arvelin noin kuudentoista kilometrin matkaan kuluvan aamuisen kelin perusteella kolmisen tuntia.
Sivuvastainen lounaistuuli nousi ja nosti eilistä suuremman aallokon. Majasaaren ja Kuutsalon välinen, yli kymmenkilometrinen selkä täyttyi valkoisista, murtuvista aalloista. Ylitys sujui hitaasti ja keikkuen, mutta kuitenkin sujui. Aalto ja metri kerrallaan. Kajakin keula sukelsi joka neljännen tai viidennen aallon sisään. Murtuva aalto iskeytyi välillä kylkeen ja aukkopeitteelle kuin olisi paiskattu saavillinen vettä päälle. Johtuiko korkeammasta aallokosta, ettei vastatuuli tuntunut yhtä kovalta kuin eilen. Aallokkohan suojaa tuulelta, koska vedenpinnan tasossa kulkeva meloja on osan ajasta tuulensuojassa aaltojen takana.
Mittasin matkan etenemistä seuraamalla pohjoispuolelle jäävää Pakaskaria. Pienen saaren ohittaminen kesti varmaan yli tunnin. Lopulta nousimme Kuutsalon pohjoiskärjessä hetkeksi maihin ennen Kotkan Sapokkaan melomista.
Vesa ja Sanna toivat sovitut pizzat laiturille. Pidimme parin tunnin leppoisan tauon aurinkoisessa venesatamassa. Matias kävi ruokakaupassa muutama sadan metrin päässä.
Kovan tuulen vuoksi jatkoimme matkaa sisäreittiä pitkin Mussalon pohjoispuolen suojaisia väyliä pitkin. Hevossaaren sillan pielessä pysähdyimme notkistamaan kipeytymään alkanutta hartiaani. Väsytti. Vastatuuleen melominen alkoi tuntua lihaksissa.
Päivän melontamatka 44 kilometriä ja aika n. 8.30.
Seuraava retkipäivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti