torstai 19. elokuuta 2010

5. päivä Onaslandet - Käärmeluodot

Pääsimme liikkeelle puoli kymmenen jälkeen heikossa sivumyötäisessä tuulessa kohti Löparön kärkeä. Ulkoreittiä pitkin matka olisi joutunut nopeammin, mutta päädyimme sisäreittiin Kalkkirannan ohi Norrkullalandetin pohjoispuolelta. Tarvitsimme vettä. Halusimme nähdä rannan maisemia. Haimme veden Karhusaaresta Winbergin kaupan ulkoseinästä, jäätelöt kaupasta sisältä ja kahvit kaupan kahvilasta. Katsoin huvikseni, ettei Winberginkään hyllyissä Primuksen kaasupatruunoita näkynyt.

Karhusaareen tullessa tuli nähtyä sekin ihme, että kajakilla voi jäädä pohjasta kiveen kiinni keskellä selkää.

Pilvistyi. Vaihdoin t-paidan anorakkiin. Meloimme Vuosaaren satama-altaan ohi Kallahteen hiekkarannalle syömään välipalaa. Pidimme matkalla pikaisen banaani- ja myslipatukkatauon. Kallahden rannassa oli suihku, jossa saimme huuhdeltua astiat. Venäjää puhuva perhe kävi uittamassa sähkökäyttöistä pienoismallivenettä.

Hevossalmen sillan kaupungin puolella pysähdyimme kääntämään karttaa ja selvittämään reittiä Helsingin ohi. Viestittelin samalla Päivin kanssa, koska tiesin hänen olevan parhaillaan Suomenlinnassa.

Sovitimme Suomenlinnan ohituksen niin, että näimme Päivin matkustavan vesibussilla Suomenlinnasta kauppatorin rantaan. Vilkutimme.

Kaivopuiston rannat näyttivät ruuhkaisilta, samoin kapea Merisataman laitureiden reunustama veneväylä. Hernesaaren rannan jälkeen otimme suunnan Pihlajasaareen maatauolle. Käännyimme kuitenkin ennen saarta Länsisataman aukon ohi Lauttasaaren kärkeä kohti.

Tavoitteemme oli leiriytyä Mäntysaareen, joka jää Saaristo-Atlaksessa hankalasti kierreselän sisään. Emme tunnistaneet Mäntysaarta muutaman saaren ryhmästä.

Lauttasaaren kärjessä vastaamme tuli meloja, jolta uskoimme tiedon Mäntysaaren sijainnista ja yöpymismahdollisuudesta saavamme. Meloja ei vastannut tervehdykseemme, kai säikähti kun meloin lähelle, ei tiennyt Mäntysaaren sijaintia täältä katsoen eikä tiennyt voiko siellä yöpyä. Harmi, että laput silmillä melontaharjoitustaan kurinalaisesti toteuttavan melojamme suoritus häiriintyi.

Meloimme Käärmeluotojen välistä. Eteläisempi luoto hiekkarantoineen ja grillikatoksineen näytti niin hyvältä, että leiriydyimme sinne valkoposkihanhien valtakuntaan. Uskomaton, siisti ja autio ulkoilusaari keskellä Helsinkiä. Aurinko laski hiekkarannan suunnassa. Keilaniemen tornit piirtyivät siluetteina punaista iltataivasta vasten. Länsiväylällä liikkui harvakseltaan autoja.

Päivän melontamatka 47 km, aika n.8.30

Seuraava retkipäivä

1 kommentti:

  1. Se kivi johon jäin kiinni oli vielä merkitty kartalle ja silti jäi kiinni.

    Matias

    VastaaPoista