8.päivä Maarianhamina - Kumlinge

Aloitimme melontataipaleen auringon juuri noustessa klo 6. Slemmernin pieni selkä jäi nopeasti taakse. Muutama illan viimeinen tai aamun varhainen moottorivene ajeli venesataman ja uimalaiturin vaiheilla.

Lemströmin kanavan jälkeen käännyimme Kungsholmenin suuntaan, kun yhtäkkiä kajakkini pysähtyi ja jäi valtavan pohjakiven päälle v-pohjansa varaan keikkumaan. Yritin kallistella kajakkia varovasti, nostella käsin ja työntää melalla, mutta kajakki ei liikkunut mihinkään. Kivi vietti vasemmalle niin, etten yltänyt käsillä kiveen asti siltä puolen. Lopulta pääsin kiveltä, kun Matias nosti kajakkiani keulasta joitakin kertoja. Retken ensimmäinen merikotka viiletti matalalla ohitsemme melko läheltä.

Kungsholmenin pohjoiskärjessä keittelimme aamupuuron ennen Lumparnin yli kymmenkilometrisen avoimen selän ylitystä. Ranskhomenin kärkeen asti selkä oli lähes tyyni, mutta pikkuhiljaa tuuli yltyi kun päivä nousi ja maisema muuttui avoimemmaksi. Viimeiset kilometrit meloimme jo metrisessä sivuaallokossa ja kohtalaisessa tuulessa.

Poikkesimme tauolle pienelle kiviselle Tallgrundetille. Kivien päällä oli vanhan laiturin jäännökset, joiden päällä oli hyvä keitellä ruokaa ja kahvia. Tauolla ollessa tuuli kääntyi sen verran, että saaresta piti irrottautua pienessä aallokossa. Vedin kajakin nopeasti irti rannasta ja kiinnitin aukkopeitteen vasta ulompana. 

Kiersimme Kalvholmin etelästä ja Bussön sekä Furholmin pohjoisesta kaakkoistuulelta suojassa.  Segelskärin nokassa tuuli alkoi tuntua, mutta pääsimme nopeasti taas suojaan Granskärin sileäkallioiseen rantaan. Rantakallioissa oli rivi kiinnityslenkkejä, ja rantaan saapui neljä purjevenettä ennen kuin olimme saaneet pitkän lepotaukomme päätettyä. Viides vene oli ankkurissa kalliorannan ulkopuolella. Rannassa oli käymälä, jonka lattia oli pahasti puhki.

Neljän jälkeen lähdimme kahdentoista kilometrin selän ylitykseen kohti Seglingen eteläkärkeä. Ilma oli utuinen ja kaikki paria kilometriä kauempana olevat saaret näyttivät siniharmailta eikä kauempana olevia näkynyt ollenkaan. Kartan perusteella olisimme voineet ottaa helposti suunnan vahingossa liian etelään Sottungaan, mutta uskoimme kompassia. Etäisyyksien arviointi utuisessa ja Moskovan metsäpalojen savuamassa ilmassa oli vaikeaa.

Selkä ylitettiin yltyvässä sivutuulessa. Sottunga ei tarjonnut odottamaamme tuulensuojaa, koska etäisyys saareen oli liian suuri. Sivutuulessa melominen ei tuntunut hankalalta, koska avoimelta selältä tulevat aallot olivat korkeudestaan huolimatta järviaaltoa loivempia ja yhdensuuntaisia. Aaltoa alas liukuessa tunsi kuinka vauhti aina kiihtyi. Melonta tuntui sujuvan melko nopeasti, kun melontarytmin sain sovitettua aaltojen rytmiin. Vain silloin tällöin aalto murtui syliin tai kajakin kannen yli.

Nousimme maihin pienellä ruohikkoisella luodolla vasta, kun olimme melkein ohittaneet Seglingen saaren. Päätimme yrittää yöksi Kumlingen suuntaan Lenholmin camping-alueelle. Leirintäalue oli merkitty 1:200 000 karttaan niin, ettei kaislikkoisesta saariryppäästä sen tarkkaa sijaintia voinut määrittää. Väsytti. Päätimme tilata saunan ja yöpyä mökissä, jos sellaisia olisi alueella tarjolla.

Meloimme kaislikkoiselle suistoalueelle. Lauttaranta jäi pienen saaren taakse. Mitään leirintäalueeseen viittaavaa ei nähty. Päädyimme lopulta rantaan, jonka korkean laiturin pielessä oli leirintäaluetyylinen saunarakennus. Rantaan ilmestyi nainen joka kertoi leirintäalueen sijaitsevan kapean kanavan varrella tulosuunnassamme.

Tuskin neljän metrin levyinen kaislikkoinen kanava löytyi, mutta camping-aluetta ei. Kanavan toisessa päässä oli camping-viitta, joka opasti jälleen tulosuuntaamme. Kanavan varrella oli vain pitkän heinikon seassa hullunkurisen näköinen sauna ja veteen pistävä korkea hutero laituri. Saunan ovi oli ruuvattu naulauslevyjen avulla näkyvästi kiinni.

Palasimme kanavalta takaisin avomeren suuntaan. Poikkesimme jälleen sellaiseen mökkirantaan, missä näkyi liikettä. Nousin kajakista rantaan ja huutelin tervehdyksiä. Pihaan ilmestyi mies, joka vakuutti leirintäalueen olevan kanavan varrella ja hullunkurisen saunan kuuluvan leirintäalueelle. Päätimme palata merelle, unohtaa saunan, vuoteen ja lämpimän aamusuihkun.

Jatkoimme itään. Sopiva leiripaikka löytyi illan hämärässä Ytterholmenin länsilaidalta Kumlingen etelä puolelta. Nostimme kajakit kalliolle. Teltta viritettiin sileälle kalliolle isoja kiviä kiinnityspisteinä pitäen. Juuri ennen nukahtamista tajusin, että puhallettava retkipatjani vuotaa.

Päivän saldo n. 6o km ja 10 tuntia melontaa
Seuraava retkipäivä