9.päivä Kumlinge - Korppoo

Nukuin silokalliolla yllättävän hyvin, vaikka patjani oli aamulla tyhjä. Vain kerran olin herännyt puhaltamaan patjan täyteen. Pääsimme liikkeelle yhdeksältä. Edessä oli Kihdin ylitys, noin 25 kilometriä etelätuulista avovettä.

Koska tuuli oli kohtuullinen, päätimme ylittää selän suoraan. Kohtuullisessa sivuaallokossa melominen sujuu helposti, jos aallokko on yhdensuuntaista. Selän keskivaiheilla poikkesimme Norrlandetin saarella jaloittelemassa. Kaksi merikotkaa kaarteli taivaalla. Merikotkia näkee täällä useammin kuin joutsenia.

Matkalla Norrlandetista Bockskärin eteläkärkeen näkyi tuulen ja aallokon sorto hyvin selkeästi. Sivutuuleen ja aallokkoon meloessa pitää vastarannalta tai reitin varrelta valita selkeä kiintopiste, johon pyritään. Kiintopisteemme Bockskärin eteläkärki oli lähtiessä suunnassa 90 astetta (eranto huomioitu). Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen lähestyimme Bockskäriä kompassissa 120 astetta, vaikka kajakin keula osoitti koko ajan samaan kiintopisteeseen. Tuuli ja aallokko vei meitä vasemmalle ei pohjoiseen. Kartalle piirrettynä suoraksi ajateltu reitti onkin kaari, jonka säteen keskipiste on lähempänä määränpäätä kuin lähtöpaikkaa.

Bockskärin kärjessä aallokko muuttui hankalammaksi, koska jyrkkärantaiset saaret heijastivat aaltoja ristiaallokkoa aiheuttaen. Jatkoimme Houtskarin länsikärkeen Träsknäsin upeille silokallioille kunnon lounastauolle. Niemessä oli yksi kesämökki, mutta rantauduimme selkeästi pihapiirin ulkopuolelle. Uskomattoman hieno mökkiranta ja maisema.

Vajaan parin tunnin tauon jälkeen jatkoimme Kivimon ja Houtskarin välistä ja Sarvkeittien länsipuolelta suojaisia väyliä etsien. Neljän ja puolen tunnin sivuaallokossa keikkumisen jälkeen kaipasimme lopuksi päivää sileää vettä.

Tarkoitus oli pitää tauko heti Houtskarin ja Korppoon väliseen salmeen tullessa, mutta puolivahingossa ylitimme melkein koko Kyrkfjärdenin selän. Tuuli oli laantumassa ja aallokko vaimeaa. Pysähdyimme ennen laivaväylää pienelle Kokombrikin saarelle, jonka rannan kyltit kertoivat olevan yksityisaluetta.

Keitimme pussikeittoa ja söimme leipää. Jälkiä tai roskia emme jättäneet. Saaressa ei kuulunut eikä näkynyt asumisen merkkejä. Olimme istuneet kajakeissa yhtäjaksoisesti yli kolme tuntia ja meloneet parisen kymmentä kilometriä.  Päätimme leiriytyä tunnin sisällä ensimmäiseen sopivaan rantaan.

Vajaan tunnin melonnan jälkeen nousimme maihin Vattkastin pohjoisella Norrskogin kallioisella niemellä. Leirin pystyttämisen jälkeen saimme nostaa kajakkeja reilusti ylemmäs rantakallioilla, koska niemen edestä kulki laivaväylä. Laivojen peräaallot nousivat voimakkaina ja vaahtoavina korkealle rannan kallioille.

Iltaruuan jälkeen yritin valokuvata ohikulkevia laivoja ja reviiriään tiukasti vahtivia kyhmyjoutsenia pimenevässä illassa. Ilman jalustaa pienellä pokkarikameralla kuvaus onnistui huonosti. Etsin vuotavasta patjastani reikää ja luulin löytäneeni vuodon venttiilin juuresta. Liimaus ei auttanut. Patja vuoti edelleen. Teltan alla oli tällä kertaa pehmeää sammalta ja valkoisia eläimen luita, jotka tietenkin lakaisimme sivuun.

Päivän saldo 50 km ja 8h20min melontaa.
Seuraava retkipäivä