Varusteista

Retki tehtiin lasikuituyksiköillä, Welhon Bigfootilla ja Tahen Revalilla.

Bigfoot on tavaratiloiltaan huomattavasti Revalia tilavampi. Banaanimaisen Revalin keula ja perä suippenevat voimakkaasti ja eväkotelo rajoittaa jonkin verran matalan takatilan käyttöä. Bigfootin korkean etukannen lokero on hyvä, mutta edellyttää kartan pitämistä aukkopeitteen päällä. Tätä varten aukkopeitteeseen viriteltiin hakaneulojen ja kuminauhan avulla ylimääräiset ”henkselit”.

Kumpikin kajakki tuntuu lastattuna tukevalta. Reval kulkee aallokkoa myötäillen. Lyhyessä aallonvälissä keula ei aina ehdi nousta ylös, vaan koukkaa vähän matkaa aallon sisältä. Yhtään kertaa keula ei kuitenkaan jäänyt aallon päälle nousematta. Kölilinjaltaan suorempi ja molemmista päistään kantavampi Bigfoot ei ”sukella” niin helposti. Vasta-aallokossa sen keula loiskahtaa reippaasti aallon päältä seuraavan aallon pohjaan. Meno on kulmikkaampaa. Sivuaallokossa pohjamuotojen eroja ei huomaa niin selvästi. Kumpikin surfaa myötätuuleen hyvin. Merkittäviä nopeuseroja kajakkien välillä emme havainneet.

Meloina käytimme mutkavartista Bracsa Typhoonia ja Harmonyn Tortugaa. Varamelana oli kaksiosainen Cannon Escape. 210 cm pitkä Escape oli pienilapaiselle Tortugalle hyvä vaihtoehto tyynellä ja myötätuulessa. Melavalikoima oli toimiva. Sopiva vaihtoehto löytyi väsyneellekin hartialle tai ranteelle.

Aukkopeiton merkitys tuli meriretkellä selväksi. Päijänteellä meloimme viime kesänä uimahousuissa. Nyt ei tullut mieleenkään meloa ilman liiviä ja aukkopeitettä. Aukkopeiton tulee olla niin tiukka, että se pyysyy paikoillaan kun sen päälle heitetään saavillinen vettä. Eikä vesi saa jäädä peitteen päälle lillumaan. Ja kuitenkin se on saatava näppärästi irti, kun ollaan vedessä pää alaspäin eikä eskimo onnistu.

Kajakki ylittää tavallisen aallon harjan sujuvasti, mutta murtuva aalto tulee helposti syliin. Silloin aukkopeiton päälle tulee hetkessä kymmeniä litroja vettä. Sivutuulessa aalto saattaa iskeytyä suoraan melojan kylkeen. Vedellä on yllättävän suuri voima ja taipumus löytää tiensä kuiviin alusvaateisiin uskomattomia reittejä. Henkselit pitävät aukkopeitteen kainaloista riittävän ylhäällä ja ryhdissään eikä peitettä tarvitse liiaksi kiristää ylhäältä.

Merivesi oli 12 -14 asteista. Ruokatavarat säilyivät hyvin kajakin viileällä pohjalla. Kajakin pohjalle jalkatilaan levitetty ohut retkipatjan pala lämmitti mukavasti jalkoja ja oli miellyttävä kantapäille. Kannella kulkevat solumuoviset pötkylät vähentävät pohjan kolhiintumista rantautuessa. Niitä olisi kannattanut käyttää useammin.

Juomavettä kuljetimme mukana käyttäjää kohti 9 litraa + 1,5 litraa juomapulloissa. Määrän arvioitiin riittävän kolmeksi päiväksi. Arvio oli melko oikea. Pidimme vettä 1,5 litran limupulloissa. Niitä on helppo käsitellä, ja niiden avulla painoa on helppo jakaa tarpeen mukaan keulaan ja perään. Edellisellä retkellä kyllästyin vetelään 10 litran hanalliseen vesipussiin, jonka hana tiputti vettä tuskastuttavan hitaasti.

MSR-keitin on markkinoiden kevein. Primuksen tuulisuoja on sen kanssa käytettynä liian matala eikä suojaa kunnolla. Kenties siksi kaasua kului arvioitua enemmän. Olemattoman kaasukeittimen nokassa keikkuva kattila on myös kauttaaltaan alttiina jäähdyttävälle tuulelle, jota merellä yleensä riittää. Primuksen kaasusäiliöitä ei saanut ostettua mistään reittimme varrelta. Optimaalisin keitinvaihtoehto lienee Trangia, johon olisi polttimet Marinolille ja kaasulle. Trangian tuulisuoja on todella hyvä.

Saaristo Atlaksen (1:40 000) idea on hyvä, mutta käytännössä kartta ei toiminut aivan optimaalisesti. Karttalehtijako on joissain tapauksissa hankala. Karttalehdet menevät liian vähän ristiin, ja kierreselän sisään jää liian paljon yksityiskohtia. Sivujako myös haittaa suunnanottamista joillain sivuilla. Kartasta puuttuu paikantamisen kannalta tärkeitä merimerkkejä. Saaristo Atlas ei tunne suurinta osaa retki- ja luonnonsatamista. Kirjaa poikkisuuntaan meloessa sivuja saa kääntää melko ahkerasti. Sivun kääntäminen vesitiiviin pussin sisällä olevasta kirjasta ei ole ihan ongelmatonta vesisateessa kymmenen metrin tuulessa.

Fillari-GT (1:200 000) toimii reittisuunnitteluun päiväetappitasolla hyvin, mutta on liian yleisluontoinen esim. Tammisaaren sokkeloisessa saaristossa. Karttamme painos ei ollut ihan ajan tasalla kauppojen ym. palvelutietojen suhteen.

Minigrip-pussit toimivat pääosin hyvin pakkausmateriaalina. Pusseista kannattaa imaista ylimääräinen ilma pois, etteivät ne tavaroita luukkuihin sulloessa poksahda itsestään auki. Pohdin puolen ja 1-2 litran muovisten pakasterasioiden käyttöä eväille ja pikkutavaroille seuraavalla retkellä. Niitä olisi helppo pinota ja järjestää päiväluukuun. Vaatteiden ja isompien tavaroiden pakkaamiseen käytimme ohuita kankaisia kanoottipusseja.

Toinen, maakäyttöön tarkoitettu kamera mykistyi kaksi kertaa retken aikana. Vesitiivis malli toimi koko ajan, mutta on kuvalaadultaan vaatimattomampi. Luulin mykistymisen syyksi kosteutta, mutta ilmeisesti pakatessa kameran hihna tai muu esine oli päässyt painamaan kuvan katselunapin pohjaan. Kameran näyttö tyhjentää akun yön aikana.

Puhelimia ja tyhjentynyttä kameraa latasimme maissa kaksi kertaa. Tilasin ennen retkeä Solar-badge -aurinkokennolaturin, mutta se ei ehtinyt mukaan ennen lähtöä.

Kolme kertaa eväkoteloon jumittui rantautuessa pieni kivi, joka jumitti evän. Poistin kiven puukolla, jonka hiiliteräksinen terä tietenkin ruostui tukevasti matkan aikana. Olisi kannattanut käyttää tarkoitukseen vaikkapa ruostumatonta Leathermannia.

Verkkopaita toimii melonta-anorakin tai melontapaidan kanssa tosi hyvin. Verkko pitää anorakin sisäpinnan irti ihosta ja samalla ihon pinnan lämpimänä. Neopreenihanskat ja sukat pitävät raajat lämpimänä kylmässä merivedessä ja ehkäisevät tehokkaasti rakkojen syntymistä. Kääntöpuolena on käsien ja jakojen pysyminen märkänä aamusta iltaan. Hyvä yhdistelmä jaloissa on nepreenisukat ja crocsit. Illalla voi sitten rapsutella kovettumat pois varpaansivuista ja kantapäästä.

Köyttä voidaan tarvita pelastautumiseen tai hinaamiseen. Sen avulla saa märät kamppeet ripustettua yöksi kuivumaan ja tarvittaessa sidottua kajakki maihin kiinni. Mukanani ollut kymmenmetrinen kiinnitysheloin varustettu köysi sotkeentui joka kerta maissa käytettäessä. Ehkäpä se oli sittenkin liian pitkä. Ehkäpä pitäisi kerrankin opetella tärkeimmät veneilijän solmut…

Ruokaa oli mukana kahdeksaksi päiväksi. Söimme kaksi ja puoli kertaa matkan aikana ravintolan pöydästä, joten ruokaa jäi jonkin verran yli. Pääasiallinen ruoka oli erilaiset pastat tonnikalalla ja lihasäilykkeillä höystettynä. Olipa mukana lihapullia ja peurametvurstiakin. Hernekeittoa kuuluu retkellä syödä pari kolme kertaa viikossa. Aamulla söimme reilut annokset ruishiutalepuuroa.

Välipaloina söimme lämmin kuppi -keittoja, ruis- ja näkkileipää metvurstin, pikkelssin ja ananasrenkaiden kanssa, korppuja, kahvia ja kaakaota. Nopeina energialähteinä ennen tuulisia ylityksiä tai aterian lykkääntyessä söimme myslipatukoita ja suolapähkinä-rusina -sekoitusta. Myslipatukalla jaksaa noin tunnin. Energiageelejä emme kokeilleet. En tiedä pitäisikö.

Ruoka- ja jaloittelutaukojen ajoitus voi vaihdella aika tavalla sen mukaan, onko sopivia maihinnousupaikkoja tarjolla. Siksi on hyvä pitää aina käsillä jotain energiapitoista syötävää. Tällä harjoituksella kajakissa jaksaa kerrallaan istua kolmisen tuntia. Tiukan paikan tullen jaksaa kauemminkin. Ratkaisevaa on silloin hyvin säädetty melonta-asento, hiertämättömät kengät/sukat ja mahdollisuus vaihdella melonta-asentoa riittävästi.