10.päivä Korppoo - Helsingholmen

Leirin purkaminen ja aamutoimet alkavat sujua jo rutiinilla. Pääsimme liikkeelle viisitoista vaille yhdeksän. Aurinko paistoi, päivästä tuntui tulevan lämmin. Eteläinen tuuli oli joitakin metrejä, mutta ei nostanut aaltoja. Olimme rannan katveessa.

Matias löysi eläimen, ehkä keskikokoisen koiran pääkallon leiristämme ja kiinnitti sen kajakin keulakoristeeksi. Ensimmäisellä taukopaikalla pienellä saarella joku oli höyhentänyt joutsenen. Ihmettelimme isoja mustia ulosteläjiä. Osa joutsenen valkoisista sulista päätyi Matiaksen keulakoristeen somisteeksi.

Korppoon - Nauvon seudulla joutsenia alkoi näkyä enemmän ja merikotkat hävisivät lähes kokonaan. Maisema muuttui vehreämmäksi ja osa rannoista kaislikkoiseksi. Lehtipuita näkyi enemmän. Ahvenanmaan puolella saaret olivat kallioisia ja puut matalia tuulen pieksemiä mäntyjä. Ulkosaarissa aluskasvillisuutta oli hyvin vähän.

Poikkesimme reitiltä joitakin satoja metrejä lähelle laivaväylää, että saisin valokuvia laivasta ja kajakin keulasta. Laivojen peräaalloista sai hyvää työntöapua takaisin reitille palatessa. Peräaalto muistuttaa loivaa maininkia, mutta pohjan mataloituessa tai pohjakivien kohdalla aalto voi nousta hetkessä vaaralliseksi pystysuoraksi seinäksi. Tsunami-aalto muuttui aikanaan tällä tavalla matalassa rannassa tuhoisaksi. Merikartasta kannattaa tutkia tarkasti mahdolliset pohjakivet ja veden syvyysvaihtelut ennen kuin lähtee surfailemaan laivan peräaaltoihin.

Kahdentoista aikaan nousimme maihin Nauvon vilkkaassa venesatamassa. Söimme ravintolan lounaspöydästä, täydensimme juomavesivarastot ja kävimme ruokakaupassa. Uimme. Suunnittelimme kahvilan pöydässä retken loppuosaa ja mahdollisia leiripaikkoja. Selvitimme sään kehittymistä kännykällä ja sataman infon avulla. Huomiseksi luvattiin kovaa tuulta. Tänään pitäisi ehtiä hyvään suojaan.

Matiaksen kajakin pääkallosulkakoriste keräsi kajakkien ympärille yleisöä. Tuntui, että jompikumpi sai toimia jatkuvasti seurustelu-upseerina. Lounaalta palatessa kajakkien ympärillä oli ryhmä ranskalaisia, joista yksi palasi myöhemmin juttelemaan. Hän kertoi tuovansa ensi kesänä viiden hengen ryhmän melomaan saaristoon ja oli hyvin kiinnostunut retkestämme, kajakkien kuljetuksesta ja vuokrausmahdollisuuksista.

Ranskalainen kuten monet muutkin ihmettelivät, miksi yövymme teltassa emmekä käytä bed and breakfast -palveluja. Asia on helppo selittää. Olemalla täysin riippumaton majoituspaikoista ja varauksista voi valita reitin ja aikataulun sään ja voimien mukaan. Aikataulua ja reittiä voi tarvittaessa helposti muuttaa. Samasta syystä mukanamme oli perusruoka koko retken ajaksi ja juomavettä vähintään kolmeksi päiväksi. On ikävä jäädä saareen säätä pitämään ilman ruokaa, vettä ja ehkä majapaikkaakin.

Kolmen tunnin lepotauon jälkeen jatkoimme Nauvon sisäväyliä pitkin Kirjaisten kauppaan ja satamaan. Pilvistyi. Lyhyen jäätelö ja välipalatauon jälkeen suuntasimme Gullkronan vierasvenesatamaan. Päätimme jatkaa melontaa pitkälle iltaan ja ylittää koko Gullkronan selän vielä tänään. Ison selän ylittäminen huomiseksi ennustetussa kovassa tuulessa ei houkutellut.

Gullkronan vieraslaituri oli tyhjä. Rantaa lähestyessämme yhdestä venevajasta ilmestyi mies sanomaan, ettei maihin saisi nousta. Paikka oli siltä päivältä jo kiinni. Pitäisi mennä jonnekin muualle. Miehen perässä laiturille ilmestyi nainen säestämään. Pyysimme lupaa jaloitella rannassa hetken, mutta maihin ei ollut nousemista. Siirryimme vastarannan sileille matalille rantakallioille keittelemään sienikeittoa ja kahvia.

Gullkronan tylyn vierasvenesataman jälkeen suuntasimme Helsingholmenin saareen yli kymmenen kilometrin selän toiselle puolelle. Sivutuuli pysyi kohtuullisena. Välillä melkein tyyntyi. Pilvistyi. Edessä läheni pilvirintama. Jossain jyrähteli ukkonen ja salamoi.

Puolessa välissä selkää ihmettelimme kaukana yksin kelluvaa soutuvenettä ja veneen perässä istuvaa soutajaa. Lähempää näytti, että pinnalla kelluukin jotain romua. Palanut venekö? Meloimme lähemmäs. Romuja olikin kaksi. Kohta toinen liikahti. Edessämme oli kaksi harmaahyljettä laakean pintakiven päällä. Isompi oli noin kolmemetrinen, ehkä ylikin, ja toinen vähän pienempi.

Hylkeet päästivät noin kolmen kymmenen metrin päähän kunnes sukelsivat. Pitkän aikaan ne nostivat päänsä pintaan jommallakummalla puolella meitä. Jossain vaiheessa yksi kurkisteli samaan aikaan jonkin matkan päässä edessämme. Hylje on arka eläin. Jos ei olisi, voisi melojalla olla tasapainovaikeuksia ympärillä sukeltelevien neljännestonnin painoisten hallien keskellä.

Helsingholmenin rannassa näkyi liikettä jo kaukaa. Päätimme leiriytyä sinne. Parin kilometrin päässä olevaan Sandön saareen pääsisimme huomenna suojan puolelta kovassakin tuulessa. Vieraslaiturissa oli melko täyttä. Nousimme laiturien välistä hiekkarannan pätkältä ylös. Alkoi sataa.

Keitimme iltaruuan sataman yhteisessä oleskeluhuoneessa. Kerroimme matkamme vaiheista ja kesäkuun retkestä Suomenlahdella. Saaren vanha isäntä kuunteli mielellään. Pian meille tuotiin maistiaisiksi saaressa savustettua lohta kokonainen file. Pystytimme teltan saaren asukkaiden pihapiiriin pihlajan alle tasaiselle nurmikolle.

Päivän saldo 51 km ja 8h30min
Seuraava retkipäivä