Kevyen aamupalan ja leirin kokoamisen jälkeen pääsimme liikkeelle jo vähän yli kahdeksalta. Kymmenkilometrinen Uolionselkä oli lähes tyyni. Ylitys sujui nopeasti ja tuntui eilisen vastatuulen jälkeen kevyeltä.
Majasaaren ulkoilualueen monista hyvistä leiripaikoista valitsimme pohjoisimman, suojaisan hiekkarannan aamupuuron keittopaikaksi. Hyvällä kelillä Majasaari ja sen eteläpuolen Nuokot on varmasti mukava päiväretken kohde Kotkasta tai Haminasta. Saarissa on useita hyviä leiriytymis- ja maihinnousupaikkoja.
Soitin Majasaaresta Kotkaan Vesalle ja pyysin tuomaan Sapokan laiturille pizzat. Arvelin noin kuudentoista kilometrin matkaan kuluvan aamuisen kelin perusteella kolmisen tuntia.
Sivuvastainen lounaistuuli nousi ja nosti eilistä suuremman aallokon. Majasaaren ja Kuutsalon välinen, yli kymmenkilometrinen selkä täyttyi valkoisista, murtuvista aalloista. Ylitys sujui hitaasti ja keikkuen, mutta kuitenkin sujui. Aalto ja metri kerrallaan. Kajakin keula sukelsi joka neljännen tai viidennen aallon sisään. Murtuva aalto iskeytyi välillä kylkeen ja aukkopeitteelle kuin olisi paiskattu saavillinen vettä päälle. Johtuiko korkeammasta aallokosta, ettei vastatuuli tuntunut yhtä kovalta kuin eilen. Aallokkohan suojaa tuulelta, koska vedenpinnan tasossa kulkeva meloja on osan ajasta tuulensuojassa aaltojen takana.
Mittasin matkan etenemistä seuraamalla pohjoispuolelle jäävää Pakaskaria. Pienen saaren ohittaminen kesti varmaan yli tunnin. Lopulta nousimme Kuutsalon pohjoiskärjessä hetkeksi maihin ennen Kotkan Sapokkaan melomista.
Vesa ja Sanna toivat sovitut pizzat laiturille. Pidimme parin tunnin leppoisan tauon aurinkoisessa venesatamassa. Matias kävi ruokakaupassa muutama sadan metrin päässä.
Kovan tuulen vuoksi jatkoimme matkaa sisäreittiä pitkin Mussalon pohjoispuolen suojaisia väyliä pitkin. Hevossaaren sillan pielessä pysähdyimme notkistamaan kipeytymään alkanutta hartiaani. Väsytti. Vastatuuleen melominen alkoi tuntua lihaksissa.
Iltaa kohti tyyntyi. Ylitimme Äyspään selän lähes tyynessä. Nousimme maihin Koukkusaaren länsilaidan hiekkarannalla. Hetkessä sinne ilmestyi tuhatpäinen joukko sääskiä. Uimme, söimme ja nukahdimme. Kilometrejä kertyi kovasta keskipäivän vastatuulesta huolimatta kohtalaisesti, koska saatoimme meloa suuren osan matkasta aamun ja illan tyynessä kelissä. Kannattaa herätä varhain, jos vaan jaksaa…
Päivän melontamatka 44 kilometriä ja aika n. 8.30.
Seuraava retkipäivä
Kevyen aamupalan ja leirin kokoamisen jälkeen pääsimme liikkeelle jo vähän yli kahdeksalta. Kymmenkilometrinen Uolionselkä oli lähes tyyni. Ylitys sujui nopeasti ja tuntui eilisen vastatuulen jälkeen kevyeltä. 
Kovan tuulen vuoksi jatkoimme matkaa sisäreittiä pitkin Mussalon pohjoispuolen suojaisia väyliä pitkin. Hevossaaren sillan pielessä pysähdyimme notkistamaan kipeytymään alkanutta hartiaani. Väsytti. Vastatuuleen melominen alkoi tuntua lihaksissa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti