Retken ideana oli meloa Suomenlahtea länteen sen verran kuin tavallinen toimistoihminen viikossa kohtuullisesti ehtii. Henkinen tavoite oli meloa ensimmäisenä päivänä 30 ja muina 40 kilometriä. Tavoite oli vedetty hihasta ja perustui aiempiin retkiin ja muiden retkikertomuksiin. Retki jatkuu elokuun alussa tämän päätepisteestä eteenpäin tai sitten jossain muualla. Aika näyttää.
Yövyimme teltassa, joka pystytettiin ennalta juuri suunnittelematta sopiviin vastaan tulleisiin leiripaikkoihin. Viimeistä yötä lukuun ottamatta yövyimme luonnonsuojelualueilla, ulkoilusaarissa, konepajan tuntumassa ja luonnonsatamissa. Kartasta voi etsiä etukäteen hiekkarantoja, joita meren saarissa on melko paljon. Vastarannoilta voi kiikaroida ruskeita nauhoja vesirajan tuntumasta. Siellä on hiekkaranta tai punaiset silokalliot. Vaikka saaristossa on kesämökkejä tiheässä, on vielä runsaasti asumattomia, hyviä maihinnousurantoja melojille ja muille pienveneilijöille.
Sääennustuksia voi ja ehdottomasti kannattaa seurata, mutta säähän ei voi vaikuttaa. Ensimmäisen päivän tavoite Majasaaret jäi toteutumatta. Jälkeenpäin ajatellen oli viisasta nukkua yö Kuorsalossa ja jatkaa aamun tyynessä kelissä Majasaarille. Vaikka Kotkan jälkeen valitsemamme sisäreitit pidensivät melontamatkaa, ratkaisu oli niissä sääoloissa hyvä. Luulen, että maisematkin olivat paremmat, vaihtelevammat ainakin.
Isojen selkien ylitystä voi yrittää ajoittaa sään suhteen järkevästi. Kymmenkilometrinen vastatuulinen selkä ennen Kotkaa koetteli voimia ja vei aikaa. Ylitys vei aikaa enemmän kuin viimeisen päivän viimeiset vesisateiset ja sumuiset mutta suojaiset kaksikymmentä kilometriä. Joskus kannattaa meloa puolet päivämatkasta aamulla varhain ja toinen puoli vasta illalla. Tuulisinta on yleensä iltapäivällä, jolloin voi syödä hyvin ja nukkua kunnon päiväunet.
Aina ei yöksi tyynny. Kolmannen päivän iltana saavuimme aivan tyynessä Våtskärin hiekkarannalle. Puolen yön aikaan tuuli alkoi nopeasti nousta. Kahden aikaan tuuli jo innokkaasti repi päällystelttaamme mukaansa. Itään avautuva ulappa oli valkoisena murtuvista aalloista. Sääennuste lupasi tuulen laantuvan seuraavan päivän aikana. Odotimme lähelle puolta päivää ennen kuin pääsimme rannasta kohtuullisen kuivina ulos.
Retkellä pitää syödä säännöllisesti. Söimme aamuisin ruispuuroa, marjasoppaa ja leipää. 1-2 tunnin melonnan jälkeen söimme lämmin kuppi -keittoa ja leipää. Seuraava ateria oli pastaa ja seuraava taas kevyempää keittoa. Joinakin iltoina söimme toisen pääaterian 1-2 tuntia ennen leiriytymistä, joinakin päivinä vasta leirissä. Juomana käytimme urheilujuomaa, mehua, kahvia ja kaakaota. Juomisen kanssa pitää tasapainoilla. On juotava riittävästi mutta niin, ettei sen vuoksi tarvitse liian usein poiketa maihin tai yöaikaan poistua teltasta.
Loppumatkan reittimuutoksen taustalla oli nopea säänmuutos ja väsymys. Alkoi olla lepopäivän aika. Normaalisäässä Hanko olisi saavutettu helposti. Lähes 20 metrin vastatuulessa se olisi tuskin onnistunut. Riski olisi joka tapauksessa ollut melkoinen. Ei menty kun ei ollut pakko.
Helsingin tavoittaminen päivää suunniteltua aiemmin söi selvästi henkistä selkärankaa. Loppumatkalle piti kehittää uutta motivaatiota. Sään huonontuessa ratkaisevasti päätös reittimuutoksesta oli helppo tehdä. Lopullisesti viimeisen päivän suunnitelman ratkaisi Tammisaareen tilattu lämmin sauna ja mahdollisuus nukkua pitkään seuraavana aamuna. Kotiin ei tultu niin väsyneinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti