torstai 19. elokuuta 2010

12.päivä Lövö - Hankoniemi


Nouseva aurinko lämmitti teltan kuumaksi. Tyhjensin ja tuuletin kajakin tavaratilat ja tavarat. Yö oli ollut kostea eikä kuivumaan ripustetut vaatteet olleet kuivuneet. Aamutoimet sujuivat niin, että lähdimme yhdeksältä.
Tuuli nosti puolimetristä sivuvastaista aallokkoa. Melonta tuntui aamukankeissa hartioissa raskaalta. Aurinko paistoi. Tutkimme kartalta Biskopsön ja Bergönin suojaisia sisäreittejä. Koska tuuli oli lähes vastainen, arvelimme näistä saarten välisistä pitkistä salmista muodostuvan pahimmassa tapauksessa melkoisia tuulitunneleita. Tuulella on taipumus ahtautua saarten kapeisiin väleihin, joissa se voi olla huomattavasti voimakkaampaa. Saarten väleissä aallokko voi muodostua teräväksi ristiaallokoksi.
Kävimme kurkistamassa Träskönin ja Träskholmenin välistä kaislikkoa, mutta emme yrittäneet siitä kohtaa läpi. Kiersimme ulkokautta. Avomeren puolella aallokko rauhoittui. Tuntui, että tuulikin vaimeni jonkin verran.
Ensimmäiselle maatauolle pysähdyimme Bergönin eteläkärjen kallioluodoille. Tutkimme reittiä Hankoon. Vaihtoehdot olivat joko meloa suoraan selän yli tai jatkaa itään saarelta saarelle ja tulla Hankoniemelle pohjoisesta. Sää näytti hyvältä. Aurinko paistoi. Sivuaallokko oli vähän kajakkia korkeampaa, mutta alle puolimetristä. Päätimme jatkaa joko Storön tai Finnharunin kautta lähes suoraan selän yli.
Reitin varrelle jäi muutama kalanviljelyallas. Kirjolohet hyppivät korkealle suojaverkkojen alla. Yksi altaista keräsi valtavan parven lokkeja ympärilleen. Otimme suunnan Finnharuniin, jossa poikkesimme nopeasti maihin.
Hangon pohjoisen selän liikenne oli vilkasta. Meloimme reilusti sivussa veneväylältä. Purjeveneilijät ajoivat jonona kohti Hankoa. Arvelimme joukossa olevan monta Helsingholmenissa tapaamaamme purjehtijaa. Eilen oli pidetty tuulta, tänään mentiin.
Gunnarsöarnasin saariryhmän etelälaidalla nousimme maihin tauolle. Hangon sataman rakennukset näkyivät Hankoniemen mäntymetsän takaa, samoin vesitorni ja pohjoisen rannan nosturit. Loppumatka Hankoniemen ympäri oli luotojen ja pienten saarten pilkkomaa. Autosatama tuli vastaan jotenkin yllättäen merivartioston tornin luona. Hankoniemen kärki on mereltä päin ja vedenpinnasta katsoen säilynyt melko luonnontilaisena. Vasta sataman aukon jälkeen avautui näkymä kaupunkiin ja itäsatamaan.
Yksi retken epävarmuustekijä etukäteen oli levätilanne. Monena kesänä saaristomerellä on laajoja sinilevälauttoja. Sinilevä ei estä melontaa, mutta se vaikeuttaa elämää merellä. Uimassa ei voi käydä, astioiden peseminen vaikeutuu, roiskuva vesi voi aiheuttaa iho-oireita.
Ensimmäiset sinilevähiutaleet näimme Nauvon sataman lähellä. Sen jälkeen esiintymiä oli harvakseltaan Hangon pohjoisella selällä. Hangon itäsataman altaassa hiutaleista alkoi muodostua raitoja, joista seuraava vaihe on levälautta.
Nostimme kajakit metalliselle veneluiskalle. Tuntia jatkunut sivutuulen keikutus tuntui keinuntana jaloissa maihin noustessa. Kävimme kahvilassa munkkikahvilla ja rannassa jäätelöllä. Kahvilan terassilla tapasimme yhden Helsingholmenin purjehtijoista. Varttuneempi naishenkilö toi leveän peruskajakin vesikärryllä rantaan. Hän kertoi pitävänsä melonnastaan lokikirjaa ja käyvänsä lapsenlapsensa kanssa satama-altaassa lähes joka päivä.
Jatkoimme itään puoli seitsemältä. Ajattelimme meloa korkeintaan tunnin, leiriytyä varhain ja jatkaa huomenna edellisen retken päätepisteeseen Tammisaareen. Hangosta itään päin vedet ovat rannan tuntumassa matalia. Pohja näkyi. Pitkät autiot hiekkarannat loistivat ruskeina nauhoina mäntymetsän ja veden välissä.
Langörenin kivisärkkä ulottui kauas merelle. Se oli kierrettävä kaukaa. Matalat aallot murtuivat satojen metrien matkalta. Kivisärkkä on kapea, pyöreistä pienistä kivistä muodostunut harjanne, joka ulottuu kohtisuoraan merelle satoja metrejä Langörenin kärjestä.
Kivisärkän jälkeen hiekkarannat melkein loppuivat. Harvoilla hyvillä rantautumispaikoilla oli kesämökkejä tai omakotitaloja. Päätimme mennä Högholmenin ulkoilualueelle, jossa Fillari-Gt:n mukaan on nuotiopaikka. Uskoimme sieltä telttapaikankin helposti löytyvän.
Högholmenin rannat olivat lähes pystysuoria kallioita. Kallioiden laella näkyi omituista liikettä. Lähempää näimme, että siellä valokuvattiin kai vaatteita. Kallioiden vieressä oli lyhyt soraranta. Sorarannassa märehti muutama lehmä, joiden vuoksi rantavesi oli aidattu muutaman kymmenen metrin matkalta. Jatkoimme matkaa.
Pienen Rödgrundetin kärjessä luotojen suojassa oli sopiva leiripaikka. Saaren taakse meloessani huomasin, että saari onkin asuttu. Kävimme kysymässä lupaa telttailla hiekkaisella niemellä. Kesämökin isäntäväki oli ystävällistä. He pahoittelivat, ettei sauna ole lämmin, mutta tarjosivat keittiötään käyttöömme. Isäntäväen koiranpentu hyväksyi meidät välittömästi vieraakseen.
Yövyimme hiekkarannalla jättämättä muita kuin jalanjälkiä. Yöllä ulkona käydessäni paikalle näkyi useampi vilkkuva majakka. Ohi kulki jonkin matkan päässä laivaväylä. Aamulla lähtiessämme näimme, kuinka isäntäväki vilkutteli rannalla peräämme ja toivotti hyvää matkaa.
Päivän saldo 49 km ja 8h45min

Seuraava retkipäivä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti