torstai 19. elokuuta 2010

3. päivä Koukkusaari - Våtskär

Pääsimme liikkeelle ennen puolikymmentä. Telttaleirin purkaminen, aamuruuan laitto ja pakkaaminen vievät yllättävän paljon aikaa. Pohdimme hetken eri reittivaihtoehtoja. Kaksi päivää vastatuulessa meloneena päädyimme Munapirtin ja mantereen väliseen sisäreittiin, vaikka matkaa tulisi enemmän. Avomeren lappaminen on urheilua, mutta maiseman puolesta oikeastaan melko yksitoikkoista.



Keihässalmen vieraslaiturin pielessä pysähdyimme vain kääntämään karttalehteä. Ensimmäiselle maatauolle nousimme kaislikkoisen jokimaisen uoman hiekkarannalle Tyyslahden luonnonsuljelualueella. Näimme ensimmäiset harmaahaikarat ja rannalla kaksi huomattavan suurta lintujen kaluamaa haukea. Metsän piilosta löytyi sattumalta liikennemerkeillä sisäpuolelta vuorattu ja rinteeseen puolittain upotettu piilopirtti.

Munapirtin pohjoispuoli toi mukavaa vaihtelua reittiin. Maisema on kaislikkoista, suojaisaa järvi- ja jokimaisemaa, joka kapeiden salmien jälkeen leviää suuriksi, kalliorantaisiksi seliksi.

Ahvenkoskenselän jälkeen nousimme Jomalsundissa pikku tauolle vanhan kalamajan rannassa.

Loviisan ydinvoimalan pohjoispuolen selällä alkoi taas tuuli tuntua. Fillari-GT -kartan mukaan ydinvoimalan salmessa piti olla kauppa. Nyt siellä oli venesatama ja ydinvoimalan vastaanotto.

Ydinvoimalan vartija väitti Källan veden olevan pahanmakuista, mutta silti täydensimme vähenemässä olevat vesivaramme, emmehän juo vettä sellaisenaan. Vesivarastomme on reilut kymmenen litraa kummallakin. Olemme arvelleet sen määrän riittävän kolmeksi päiväksi.

Svartholman linnoituksella pidimme pitemmän tauon. Söimme ravintolassa savulohipastaa, merkitsimme karttaan tähänastisen reitin ja kuivattelimme varalta karttapussit.

Sää tyyntyi taas iltaa koti. Keipsalon itäisellä selällä suunnistimme vahingossa Kämpholmenin väärälle puolelle. Syyksi selvisi keskinäinen kommunikaatio-ongelma. Matias lukee karttaa, koska ei tarvitse lukulaseja, ja minä pidän suunnan, koska minulla on kansikompassi. Samannäköisistä saarista on vaikea keksiä yksiselitteisiä kiintopisteitä. Suunta voidaan ottaa helposti väärän saaren väärään päähän. Eranto ja sorto vaikuttavat kymmenen kilometrin matkalla jo jonkin veran.

Selvitimme itsemme Kämpholmenin eteläpuolelle ja Keipsalon länsipuolen hiekkarannalle. Luonnonsuojelualueen ranta olisi ollut hyvä leiripaikka ilman puolta miljoonaa sääskeä, joilla selvästi oli ollut meitä ikävä.

Pikaisen, sääskien vaivaaman maatauon jälkeen ylitimme tyynen, vajaan viisikilometrisen selän Våtskärin luonnonsuojelualueen hiekkarannalle. Alue oli paratiisimainen, mutta siellä oli telttailu kielletty. Koska ilta oli jo pitkällä, etsimme teltalle suojaisan paikan rinteeltä männyn alaoksien katveesta ja päätimme yöpyä jälkiä jättämättä. Söimme, uimme, seurasimme avoimella ulapalla nopeasti nousemaan alkanutta tuulta.

Päivän melontamatka 49 km ja aika n. 8.30
Seuraava retkipäivä


1 kommentti:

  1. Päivän hikoilun jälkeen itikat tuli riemusta kiljuen kimppuun. Hyttysmyrkyn unohtuminen oli amatöörimainen virhe. Olisi pitänyt tajuta että kesäkuussa on hyttysiä.

    Matias

    VastaaPoista