torstai 19. elokuuta 2010

6. päivä Käärmeluodot - Högholmen

Retken ehkä parhaimman leiripaikan ainoa häiriö oli valkoposkihanhien läpi yön jatkunut äänekäs reviiritaistelu. Eikä sekään oikeastaan häirinnyt. Kiersin aamulla saaren ja otin valokuvia. Ensimmäisen ja ainoan kerran retken aikana söimme aamiaista pöydän ääressä istuen. Tällainen retki on hyvää selkäjumppaa kai juuri siksi, että melontaa lukuun ottamatta kaikki askareet tehdään joko seisten tai kyykyssä.

Aamiaisen aikana edestämme luotojen välistä suuntasi lounaaseen vanhempi, vakava ja totinen meloja. Mies toteutti keskittyneenä melontatehtäväänsä suorittaen täsmällisiä melanvetoja suoraviivaisesti, äänettömästi ja eleettömästi. Vilkutimme. Ei kädenheilautusta, ei huomenta. Olemme totisessa Helsingissä, jonka vastenmieliset aamu- ja iltaruuhkat palautuvat mieleeni pariksi sekunniksi. Anteeksi maalaisuutemme, olemme lomalla.

Irtaannuimme rannasta kymmeneltä. Tuuli heikosti takasivulta, idästä ja kaakosta. Otimme suunnan Miessaaren eteläkärkeen ja siitä Suvisaariston eteläpuolelta Pentalaan.

Poikkesimme lyhyelle maatauolle Pentalan hiekkarantaan, missä melkein kaikki mahdollinen on kielletty.

Aurinko paistoi, tuuli oli sopiva 3-5 metriä. Veneliikennettä oli melko vähän. Meloimme pääosin veneväylän tuntumassa mutta emme väylällä. Stora Brändön kärjessä pohdimme hetken tauon pitämistä, mutta jatkoimme merimelojien saareen Skorvaniin.

Viikon aikana kajakissa istumiseen on alkanut sopeutua niin, että siinä jaksaa istua kerrallaan kauemmin väsymättä. On tärkeää tarkkailla ja korjata melonta-asentoaan jatkuvasti. Asento painuu helposti takanojaksi, jolloin vauhti laskee ja käsivarret ja selkä alkavat väsyä. Sopiva pätkä silloin tällöin selkä kokonaan irti selkänojasta pitää virkeänä ja parantaa vauhtiakin. Melan asentokin on silloin automaattisesti pystympi ja tehokkaampi.

Skorvanilla söimme, käväisimme merimelojien majan ovella ja kirjoitimme nimet vieraskirjaan.

Neljän aikaan jatkoimme Porkkalan kärkeen.

Vierailimme merivartioasemalla, mikä oli Matiakselle ennestään tuttu paikka. Pääsimme saunaan, saimme puhelimen ladattua, ja täydensimme vesivarastomme lähdevesiautomaatista. Asemalta lähtiessämme kuulimme Upinniemessä menossa olevista kovapanosammunnoista. Mittailimme kartalta vaarallisen alueen sektorin rajoja. Saaristo-Atlaksen karttalehtijako ei ihan helposti alueen hahmottamiseen taipunut eikä Fillari-GT:n mittakaava riittänyt kaikkien saarten näyttämiseen.

Meri tyyntyi auringon laskiessa. Luotimme siihen, että ampuma-alueella olisi vahtiveneitä ja lähdimme Upinniemen ohitukseen Porkkalan selän koilliskulmasta. Muutamia armeijan aluksia liikkui selällä ja takanamme. Yksi pysähtyi taaksemme hetkeksi, mutta jatkoi sitten matkaa kohti Upinniemeä. Luultavasti se tarkisti johtokeskuksesta, voiko meidät päästää vaarallisen alueen läpi.

Leiriydyimme Vormön viereiseen pieneen Högholmenin saareen. Valkohäntäkauris loikki piiloon rannan heinikosta.

Päivän melontamatka 47 km, aika n.8.30
Seuraava retkipäivä

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen retkiseloste ja hyvät karttareitit. Saatanpa ottaa vinkkejä tuleville retkilleni. On aina innostavaa lukea ja katsoa melojien "seikkailuja" vesiteiden avarassa maailmassa.

    Merimeloja

    VastaaPoista
  2. Mahtava blogi. Kiitos! Eksyin tänne Nurmijärven ladun sivujen kautta. Itselläkin haaveena koluta tuota rannikkoa vähän enemmänkin!

    VastaaPoista