Pääsimme liikkeelle ennen puolikymmentä. Telttaleirin purkaminen, aamuruuan laitto ja pakkaaminen vievät yllättävän paljon aikaa. Pohdimme hetken eri reittivaihtoehtoja. Kaksi päivää vastatuulessa meloneena päädyimme Munapirtin ja mantereen väliseen sisäreittiin, vaikka matkaa tulisi enemmän. Avomeren lappaminen on urheilua, mutta maiseman puolesta oikeastaan melko yksitoikkoista.
Keihässalmen vieraslaiturin pielessä pysähdyimme vain kääntämään karttalehteä. Ensimmäiselle maatauolle nousimme kaislikkoisen jokimaisen uoman hiekkarannalle Tyyslahden luonnonsuljelualueella. Näimme ensimmäiset harmaahaikarat ja rannalla kaksi huomattavan suurta lintujen kaluamaa haukea. Metsän piilosta löytyi sattumalta liikennemerkeillä sisäpuolelta vuorattu ja rinteeseen puolittain upotettu piilopirtti.
Munapirtin pohjoispuoli toi mukavaa vaihtelua reittiin. Maisema on kaislikkoista, suojaisaa järvi- ja jokimaisemaa, joka kapeiden salmien jälkeen leviää suuriksi, kalliorantaisiksi seliksi.
Ahvenkoskenselän jälkeen nousimme Jomalsundissa pikku tauolle vanhan kalamajan rannassa.
Loviisan ydinvoimalan pohjoispuolen selällä alkoi taas tuuli tuntua. Fillari-GT -kartan mukaan ydinvoimalan salmessa piti olla kauppa. Nyt siellä oli venesatama ja ydinvoimalan vastaanotto.
Ydinvoimalan vartija väitti Källan veden olevan pahanmakuista, mutta silti täydensimme vähenemässä olevat vesivaramme, emmehän juo vettä sellaisenaan. Vesivarastomme on reilut kymmenen litraa kummallakin. Olemme arvelleet sen määrän riittävän kolmeksi päiväksi.
Svartholman linnoituksella pidimme pitemmän tauon. Söimme ravintolassa savulohipastaa, merkitsimme karttaan tähänastisen reitin ja kuivattelimme varalta karttapussit.
Sää tyyntyi taas iltaa koti. Keipsalon itäisellä selällä suunnistimme vahingossa Kämpholmenin väärälle puolelle. Syyksi selvisi keskinäinen kommunikaatio-ongelma. Matias lukee karttaa, koska ei tarvitse lukulaseja, ja minä pidän suunnan, koska minulla on kansikompassi. Samannäköisistä saarista on vaikea keksiä yksiselitteisiä kiintopisteitä. Suunta voidaan ottaa helposti väärän saaren väärään päähän. Eranto ja sorto vaikuttavat kymmenen kilometrin matkalla jo jonkin veran.
Selvitimme itsemme Kämpholmenin eteläpuolelle ja Keipsalon länsipuolen hiekkarannalle. Luonnonsuojelualueen ranta olisi ollut hyvä leiripaikka ilman puolta miljoonaa sääskeä, joilla selvästi oli ollut meitä ikävä.
Pikaisen, sääskien vaivaaman maatauon jälkeen ylitimme tyynen, vajaan viisikilometrisen selän Våtskärin luonnonsuojelualueen hiekkarannalle. Alue oli paratiisimainen, mutta siellä oli telttailu kielletty. Koska ilta oli jo pitkällä, etsimme teltalle suojaisan paikan rinteeltä männyn alaoksien katveesta ja päätimme yöpyä jälkiä jättämättä. Söimme, uimme, seurasimme avoimella ulapalla nopeasti nousemaan alkanutta tuulta.
1.päivä Virojoki - Kuorsalo
Ensimmäisellä maataukopaikalla Siikasaaren eteläkärjessä järjestelin takakannelle jättämäni kanoottipussin sisällön kajakin sisään, jotta tuulipintaa olisi mahdollisimman vähän. 
Pystytimme telttaleirin laiturin tuntumaan. Kävelimme saaren sisäosissa. Irronneeseen laituriin kiinnittyi yöksi Lappeenrannasta kanavaa pitkin Suomenlahdelle ajanut purjevene.
Kevyen aamupalan ja leirin kokoamisen jälkeen pääsimme liikkeelle jo vähän yli kahdeksalta. Kymmenkilometrinen Uolionselkä oli lähes tyyni. Ylitys sujui nopeasti ja tuntui eilisen vastatuulen jälkeen kevyeltä. 
Kovan tuulen vuoksi jatkoimme matkaa sisäreittiä pitkin Mussalon pohjoispuolen suojaisia väyliä pitkin. Hevossaaren sillan pielessä pysähdyimme notkistamaan kipeytymään alkanutta hartiaani. Väsytti. Vastatuuleen melominen alkoi tuntua lihaksissa. 
Pääsimme liikkeelle ennen puolikymmentä. Telttaleirin purkaminen, aamuruuan laitto ja pakkaaminen vievät yllättävän paljon aikaa. Pohdimme hetken eri reittivaihtoehtoja. Kaksi päivää vastatuulessa meloneena päädyimme Munapirtin ja mantereen väliseen sisäreittiin, vaikka matkaa tulisi enemmän. Avomeren lappaminen on urheilua, mutta maiseman puolesta oikeastaan melko yksitoikkoista.
Aallokko vaimeni loivaksi mainingiksi iltaa kohti. Ylitimme kaksitoistakilometrisen selän ja jatkoimme nelisen kilometriä Emäsalon kärkeen luotsiaseman naapuriin iltaruualle. 
